MITÄ ON FRANCHISING?

Sanana franchising on suomalaisille vielä jokseenkin outo, vaikka se on ”selvää” suomen kieltä. Tämä englantilaisperäinen sana otettiin viralliseksi suomenkieliseksi termiksi vuonna 1999, jolloin luovuttiin kielitoimiston käännöksestä, luvakkeesta.

Ota yhteyttä

Franchising on kahden taloudellisesti ja juridisesti itsenäisen yrityksen välinen yhteistyömalli, joka hyödyttää kumpaakin osapuolta:

  • Franchisingantaja on kehittänyt liiketoimintamallin eli konseptin (liiketoiminnan tavan välineineen ja tavaramerkkeineen), jonka käyttöoikeuden se antaa toiselle yritykselle.
  • Franchisingottaja maksaa franchisingantajalle valmiin konseptin käyttämisestä.

Franchisingottaja harjoittaa omaa itsenäistä liiketoimintaansa – pitkäkestoisessa ja tiiviissä yhteistyössä franchisingantajan sekä toisten franchisingottajien kanssa. Franchisingottajia on siis ketjussa yleensä useita.

Kun samanlaisia käyttöoikeuksia on luovutettu useille franchisingottajille, muodostuu markkinoille joukko samalla konseptilla toimivia yrityksiä. Koska konsepti pitää sisällään myös yhteisesti käytettävän tavaramerkin, liikemerkin tai vastaavan, näyttää joukko asiakkaan silmissä samanlaiselta.

Tämä joukko on franchisingketju.

Franchising-ketjut

Franchising-ketjussa voi olla jopa tuhansia samannäköisiä yksiköitä, jotka ovat eri yritysten omistamia. Asiakkaan näkökulmasta franchising merkitseekin erityisesti sitä, että hän voi asioida missä ketjun yksikössä tahansa ja tietää saavansa samanlaista palvelua tai samoja tuotteita, samalla toimintamallilla ja laatutasolla tarjottuna.

Franchisingantajalle franchising on liiketoiminnan kasvu- ja levittäytymistapa ja franchisingottajalle taas yrittäjyyden tai yritystoiminnan harjoittamistapa:

  • Franchisingantaja laajentaa liiketoimintaansa ketjunsa avulla samalla, kun franchisingtoiminnasta tulee sille uusi liiketoiminta-alue.
  • Franchisingottaja saa franchisingantajalta käyttöönsä liiketoimintamallin eli konseptin, jonka avulla se puolestaan voi harjoittaa yritystoimintaansa.

Franchisingantaja kouluttaa kaikki franchisingottajat ja tarjoaa muutenkin tukea konseptin hyödyntämiseen.

Franchisingottajayrityksiä on yleensä useita, ja ne kaikki tekevät franchisingantajan kanssa samansisältöisen yhteistyösopimuksen. Yritykset muodostavat verkoston eli ketjun, jossa ne toimivat tiiviissä, ohjatussa yhteistyösuhteessa. Näin franchisingtoiminnassa yhdistyvät pienyrityksen tehokkuus ja suurtuotannon edut.

Franchising on yleismaailmallinen termi, joka ymmärretään lähes kaikkialla maailmassa samalla tavalla. Suomalaiseen suuhun se saattaa olla hieman vaikea sana.

Nykyään franchising on kuitenkin virallisestikin suomen kieltä. Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimisto päätti asiasta vuonna 1999, jolloin luovuttiin aiemmasta, teennäiseltä kuulostaneesta käännössanasta luvake.

Luvake-sana lienee saanut alkunsa kielihistoriasta, jossa franchising viittaa termeihin lupa ja oikeus. Sekä luvalla että oikeudella voidaan kyllä nähdäkin läheinen yhteys franchisingtoimintamallin sisältöön.

Toisaalta englannin kielen historiassa franchising liitetään sanaan freedom, vapaus. Sanoja franchising ja franchise käytetään englannin kielessä hyvin erilaisissa yhteyksissä, esimerkiksi äänioikeus voidaan kääntää a franchise to vote.

Lupa, oikeus ja vapaus – nämä sanat voidaan kyllä liittää franchisingsuhteeseen, mutta termin merkitys avautunee parhaiten, kun määritellään, mitä franchising toimintamallina tarkoittaa.

Konsepti = Liiketoimintamalli:

Käytännössä testattu liiketoiminnan harjoittamistapa tai -malli, jonka franchisingantaja on kehittänyt, jonka käyttöoikeuden se luovuttaa franchisingottajalle. Kaikki franchisingketjun jäsenet hyödyntävät konseptia liiketoiminnassaan yhdenmukaisesti siten, että se myös näkyy asiakkaalle samanlaisena tarjontana ja toimintatapana.

Liiketoimintamalliin sisältyvät yrityskuva ja työvälineet, ja siinä on lähtökohtaisesti menestyspotentiaalia.

Franchisingantaja (Englanniksi franchisor)

Yritys, joka on:

  • kehittänyt liiketoimintamallin eli konseptin
  • konseptin oikeuksien omistaja ja luovuttaja
  • franchisingketjun perustaja
  • franchisingjärjestelmän johtaja.

Franchisingottaja (franchisee)

Yritys, joka on:

  • konseptin ja siihen liittyvien oikeuksien hyödyntäjä
  • franchisingketjun jäsen.

Franchisingyrittäjä (franchise owner)

Henkilö, joka omistaa franchisingottaja-yrityksen ja vastaa sen liiketoiminnasta.

Franchisingketju

Yhteistyöverkosto, jonka muodostavat franchisingantajan ja franchisingottajien omistamat toimintayksiköt, jotka toimivat samalla konseptilla ja yhtenäisellä brändillä. Huom! Molemmilla osapuolilla voi olla omistuksessaan useita toimintayksiköitä.

Franchising-sanaa käytetään maailmalla, varsinkin Yhdysvalloissa, kuvaamaan hyvin erilaisia toimintamalleja, mikä aiheuttaa usein sekaannusta esimerkiksi vertailtaessa erilaisten franchisingjärjestelmien toimintaa.

Tästä syystä franchisingtoimintaa on pyritty jakamaan ja luokittelemaan lukuisin eri tavoin. Yksi selkeimmistä on kansainvälisen franchisingyhdistyksen, IFA:n (International Franchise Association www.franchise.org ) tekemä luokittelu, jonka mukaan franchisingtoiminta on tyypitettävissä kolmeen erilaiseen muotoon: 

  1. Trade name franchising
    • Toimintamalli, jossa franchisingantaja luovuttaa franchisingottajalle oikeuden käyttää omassa liiketoiminnassaan franchisingantajan kehittämää ja omistamaa tavaramerkkiä, liiketunnusta tai toiminimeä, mutta muutoin yritysten toimintamallit voivat olla hyvinkin erilaisia.
    • Tunnuksen käyttö on yleensä rajallista, sillä ketjun jäsenet toimivat yleensä näkyvästi omalla toiminimellään, jonka rinnalla on ketjun tunnus.
    • Käytännön yhteistyötä ei ketjun jäsenten välillä juurikaan harjoiteta, vaan se on välillistä tai rajoittuu esimerkiksi johonkin yksittäiseen franchisingantajan ylläpitämään yhteiseen palveluun. Ketjun nettisivuilla voidaan vaikkapa luetella kaikki ketjuun kuuluvat yksiköt.
    • Tätä toimintamallia hyödyntävät esimerkiksi useat hotelliketjut, kuten Finlandia- ja Best Western -hotellit, sekä huoltoliikkeet, kuten valtuutetut Toyota-autohuoltoliikkeet tai Siemens-kodinkonekorjaajat.
    • Taustalla on usein valtakunnallinen tai maailmanlaajuinen palvelutuottaja, joka pyrkii luomaan markkinoille eräänlaisen löyhän palveluverkoston voidakseen hyödyntää verkoston laajuutta markkinoinnissaan.
    • Ketjun jäsenten yhteistyö rajoittuu usein markkinointijärjestelmiin tai toimenpiteisiin, kuten ”franchisingantajan” tekemään kattomarkkinointiin (”Valtuutetut huoltoliikkeemme sijaitsevat…”).  
  1. Product distribution franchising
    • Puhdas jakelutieratkaisu. Franchisingantaja luovuttaa verkoston jäsenille oikeuden myydä kehittämäänsä ja usein myös itse valmistamaansa tuotetta. Verkosto toimii siis usein franchisingantajan myymän, maahantuoman tai valmistaman tuotteen jakelukanavana.
    • Ketjun jäsenten keskinäinen yhteistyö on vähäistä ja rajoittuu välillisiin menetelmiin markkinoinnissa, kuten esimerkiksi yhteystietoluettelon julkaisemiseen ketjun nettisivuilla.
    • Franchisingantaja ei yleensä harjoita kovin tiivistä tai laajaa yhteistyötä ketjun jäsenten kanssa. Yhteistyö rajoittuu usein pelkästään myytävään tuotteeseen (esimerkiksi tuotekoulutus), sen myyntiin (myynnin seuranta), valmistamiseen tai jakeluun (logistiikan hoitaminen).
    • ”Franchisingantaja” saattaa tuottaa ”franchisingottajilleen” eli jälleenmyyjilleen keskitetysti myynnin apuvälineitä, kuten esitteitä ja somistustarvikkeita, muttei välttämättä puutu sen enempää niiden hyödyntämiseen eli liiketoimintamalliin.
    • Esimerkkejä tästä toimintamallista löytyy lähes jokaiselta toimialalta, mutta tunnetuimpina voidaan mainita virvoitusjuomavalmistaja ja -jakelija Coca Cola, vaatekaupan brändit kuten vaikkapa Gant tai Boss sekä tietotekniikka-alan ohjelmistotuottajayritykset. Tämä franchisingtoiminnan muoto on maailmalla määrällisesti tarkasteltuna yleisimmin käytössä oleva.  
  2. Business format franchising (BFF)
    • Fanchisingtoiminnan muoto, jossa nimensä mukaisesti koko liiketoimintamallin (business format) käyttöoikeus luovutetaan franchisingottajalle.
    • Franchisingantaja ja kaikki ketjun franchisingottajat harjoittavat syvää keskinäistä yhteistyötä. Keskinäinen yhteistoiminta on jatkuvaa ja kattavaa. Se pitää sisällään muun muassa markkinoinnin, tavaroiden ja palveluiden hankinnan sekä kehitystoiminnan.
    • Franchisingliiketoiminnassa taas franchisingantaja saa tulonsa franchisingmaksuista.
    • Business format franchising -tyyppistä toimintaa Suomessa harjoittavat esimerkiksi Alina, Arnold’s, Gigantti, Kiinteistömaailma, Kotipizza, Laatutakuu, McDonald’s, Pancho Villa, R-kioski, Subway ja UPM Metsä.
    • Yleiseurooppalaisen käsityksen mukaan vain business format franchising -muotoista toimintaa kutsutaan franchisingiksi.

Franchising on tunnettu liiketoiminnallisena mallina 1950-luvulta lähtien, mutta sen juuret voi jäljittää 1700-luvulle asti.

Ensimmäisiä viitteitä franchisingtoimintamalliin sisältyvistä elementeistä tavattiin Englannissa: olutpanimot ja pubit solmivat lainasopimuksia, joissa pubin oli sitouduttava myymään ainoastaan lainan antavan panimon tuotteita. Yritysten välille solmittiin yhteistyösopimuksia, jotka pitivät sisällään jakeluoikeuksia, tavaramerkin käyttöoikeuksia ja alueellisia yksinmyyntioikeuksia.

Hieman myöhemmin alettiin puhua lisenssisopimuksista. Ensimmäinen tunnettu lisensoija oli Isaac Singer, joka valtasi Amerikan ompelukonemarkkinat nopeasti aluelisenssi-ideallaan:

  • Singer tarjosi yksinmyyntioikeuden tietyn maantieteellisen alueen hoitavalle kauppiaalle.
  • Kauppias puolestaan sitoutui myymään ainoastaan Singer-koneita sekä vastaamaan koneiden varastoinnista, huoltotoiminnasta ja varaosien myynnistä.

Uudenlaisia ratkaisuja tehokkaampaan jakeluun

Kun huima teollistumiskausi 1800-luvun lopulla alkoi, kulutustavaroiden tuotantotahti kiihtyi. Tämä vaati aivan uusia jakelutieratkaisuja, jotta tuotteet saatiin ostajille. 1900-luvun alussa syntyi muun muassa autoteollisuus, joka alkoi varsin pian luoda maailmanlaajuista dealer-verkostoa.

Samaan aikaan elintarviketeollisuudessa panimot keksivät tuotteiden valmistusoikeuksien ”vuokraamisen” yhteistyökumppaneilleen, ja näin tuotanto voitiin viedä lähemmäs loppuasiakkaita. Esimerkiksi Coca-Cola alkoi levittäytyä ympäri maailman lisensoimalla tavaramerkkinsä ja tuotteidensa valmistusoikeudet sekä myymällä yhteistyöyrityksilleen esanssia, jota tarvitaan juoman valmistukseen.

Tässä oli jo nähtävissä hyvin samankaltaisia piirteitä kuin modernissa franchisingtoimintamallissa. Itse asiassa lavean franchisingtulkinnan mukaan tätä toimintamallia kutsutaan tuotejakelufranchisingtoimintamalliksi (product distribution franchising).

Erilaisten myynti-, valmistus- ja tuoteoikeuksien myöntämisen lisäksi mukaan alkoi tulla erilaisia yrityskuvallisia kilpailukeinoja. Esimerkiksi General Motors pohjusti 1920-luvulla nykyistä vahvaa asemaansa yrittäjävetoisella, yhteiseen yrityskuvaan perustuvalla jakeluverkostolla.

Tämä oli järkevä ja nopea tapa järjestää myynti- ja huoltotoiminta koko maahan ja lopulta maailmaan. Nykyisin lähes kaikki autotuottajat toimivat erilaisten valtuutettujen dealer- ja merkkihuoltoverkostojen kautta.

Vielä lähemmäksi nykyisen mallista franchisingtoimintaa tulivat öljy-yhtiöt Yhdysvalloissa. Ne ryhtyivät vuokraamaan jakeluverkostonsa toimipaikkoja eli omistamiaan huoltamoja itsenäisille yrittäjille, jotka hoitivat niitä, ainakin ulkoisesti, öljy-yhtiön kehittämän yhteisen toimintamallin mukaisesti.

Moderni franchising

Varsinainen moderni franchising (niin sanottu business format franchising) sai alkunsa 1950-luvulla uuden elämäntyylin ja muun muassa nuorisokulttuurin luomista liiketoimintamahdollisuuksista.

Syntyi uudenlainen kulutusyhteiskunta, jossa ihmiset alkoivat tuottaa ja myydä yhä enemmän palveluja. Myös tavaravalikoima laajentui nopeasti, kun kuluttajilla oli yhä monipuolisempia tarpeita sekä tietysti yhä enemmän varaa ostaa tavaroita ja palveluja. Tunnit eivät kuitenkaan kellossa lisääntyneet, joten samassa ajassa piti pystyä valmistamaan, jakelemaan, ostamaan ja kuluttamaan yhä enemmän.

Tällöin liiketoimintansa aloittivat muun muassa sellaiset ravintola-alan megayritykset kuin McDonald’s (1955), Burger King (1955), Kentucky Fried Chicken (1952) ja Pizza Hut (1959), joiden toimintaidea pohjautuu nopeaan ruokailuun.

Ensimmäisiä franchisingtoimintamallin laajoja hyödyntäjiä olivat tiettävästi juuri ravintola-alan yritykset, jonkin perimätiedon mukaan amerikkalaiset ketjut A&W Restaurants ja Tastee Freez.

Ehkä tunnetuin tarina kertoo kuitenkin siitä, kuinka Ray Kroc aloitti franchisingliiketoiminnan ja perusti McDonald’s-ketjun. Kierrellessään laitekauppiaana kahviloissa ja pikaruokaravintoloissa Kroc sattui McDonaldin veljesten burger-paikkaan länsirannikolla ja oivalsi, mihin näiden menestys alalla perustui: prosessit keittiössä suoritettiin omintakeisella ja tehokkaalla tavalla, teollisuudesta tutulla sarjatuotannon periaatteella.

Kroc osti veljeksiltä oikeudet oivallukseen eli liiketoimintamalliin, paketoi sen konseptiksi ja alkoi levittää sitä ympäri maailmaa. Näin sai alkunsa maailman suurin ja varmasti myös tunnetuin franchisingketju.

Franchising levisi toimintamallina nopeasti myös muille toimialoille: vähittäiskauppaan, palveluihin ja jopa teollisuuteen. Monet toimialat, kuten autonvuokraus-, hotelli- ja tietyt vähittäiskaupan alat, ovat maailmassa lähes täydellisesti franchisingketjujen hallinnassa.

Franchising levisi Eurooppaan 1960-luvulla

Eurooppaan franchising tuli Pohjois-Amerikasta fast food -yritysten muodossa 1960-luvulla. Eurooppalaiset yritykset omaksuivat nopeasti franchisingtoiminnan periaatteet ja lähtivät kehittämään omia liiketoimintojaan mallin mukaisesti. Iso-Britannia on tyypillisesti toiminut Euroopan sillanpääasemana amerikkalaisille franchisingketjuille.

Brittien lisäksi varsinkin ranskalaiset vähittäiskaupan alan yritykset ovat olleet edelläkävijöitä toimintamallin hyödyntäjinä Euroopassa. European Franchise Federation (EFF www.eff-franchise.com) mukaan Euroopassa toimii jo yli 15.000 franchisingketjua, joista yli 80% on eurooppalaista alkuperää.

Suomeen franchising tuli 1970-luvulla kansainvälisten ketjujen tuomana. Ensimmäisiä ketjuja maahamme muodostivat pikaruokaravintolat (Carrols, Wimpy), hotellit (InterContinental) ja autovuokraamot (Avis).

Tyypillistä alkuvaiheelle oli, että maailmalla franchisingtoimintaa harjoittaneet ketjut eivät kuitenkaan levittäytyneet Suomen rajojen sisäpuolella franchisingmallilla. Sen sijaan toimipaikat pysyivät yleensä master-oikeuden haltijalla.

Master-oikeuden haltija on paikallinen yritys, joka toimii ketjun franchisingottajana tietyllä maantieteellisellä alueella, tässä tapauksessa Suomessa. Se on lisäksi saanut oikeuden ja velvollisuuden levittää konseptia alueen sisällä joko franchising- tai omistuspohjaisesti.

Ensimmäiset franchising-yritykset Suomessa

Ensimmäiset yritykset, jotka lähtivät hyödyntämään franchisingmallia Suomessa, tulivat lähinnä vähittäiskaupan alalta. Tyypillistä alkuaikojen franchisingtoiminnalle oli, että sitä harjoittivat etupäässä ulkomailta Suomeen etabloituneet ketjut, kuten Yves Rocher ja Body Shop, jotka aloittivat kansallisen levittäytymisensä 1980-luvulla.

Erään perimätiedon mukaan ensimmäinen franchisingtoimintamallia hyödyntänyt suomalaisperustainen yritys oli Seppälä Oy, joka alkoi vuonna 1976 kokeilla franchisingtoimintamallia myymäläverkostonsa laajentamisessa. Ketjussa aloitti omistajan omien liikkeiden lisäksi ainakin kaksi franchisingottajina toiminutta yritystä. Tästä alkoi suomalaisen franchisingtoiminnan nykyinen kehitys.

Aluksi franchisingia Suomessa harjoittivat siis lähinnä ulkomaalaistaustaiset yritykset. 1970-luvulla Suomen ulkopolitiikka ei välttämättä ollut mitenkään ulkomaalaisystävällistä (tai ainakaan länsimaalaisystävällistä), mikä oli omiaan nostamaan epäilyksiä uuden ulkomailta tulleen toimintamallin hyödyntämistä kohtaan. Kun franchising vielä outona sanana ja ”amerikkalaisena bisnesmallina” joutui median hampaisiin 1980-luvun alussa, ei toimintamallin yleistymiselle ollut suuriakaan edellytyksiä.

Franchising olikin koko 1980-luvun ajan Suomessa varsin tuntematon ja hyvin suppeasti käytössä ollut toimintamalli.

Franchisingin kasvu

1980-luvun loppupuolelle tultaessa ja yleisen talouskehityksen kiihtyessä kiinnostus uusia liiketoiminnan organisointi- ja kasvumalleja kohtaan alkoi kuitenkin yleistyä. Tuolloin sai alkunsa franchisingtoiminnan niin sanottu ensimmäinen kasvuvaihe, jota vielä tuki Suomen Franchising-Yhdistyksen (SFY www.franchising.fi) perustaminen vuonna 1988. Yhdistys perustettiin nimenomaan edistämään toimintamallin positiivista määrällistä ja laadullista kehittymistä.

Suomen Franchising-Yhdistys onnistuikin tehtävässään hyvin: 1990-luvulle tultaessa franchising saavutti tarvittavan uskottavuuden niin, että suomalaisetkin yritykset uskaltautuivat joukolla toimintamallia hyödyntämään. Franchisingin voidaan sanoa syntyneen Suomessa vasta 1990-luvulla, ja tarkemmin sanottuna vuosikymmenen puolenvälin tienoilla.

Siitä lähtien franchisingsektorin kehitys on ollut erittäin voimakasta. Suomen Franchising-Yhdistyksen mukaan nykyisin maassamme toimii jo 250-300 franchisingketjua ja yli 5.000 franchisingyrittäjää. Yksiköitten määrällä mitattuna suurimpia ketjuja maassamme ovat R-kioski (www.r-kioski.fi), Kotipizza (www.kotipizza.fi), Hesburger (www.hesburger.fi), Subway (www.subway.fi) ja Sp-Koti (www.spkoti.fi)

Suomessa ei ole erityistä franchisinglakia. Meillä ei myöskään ole minkäänlaista rekisteriä (esimerkiksi kaupparekisterissä tai tilastokeskuksessa) franchisingliiketoimintaa harjoittavista yrityksistä, joten ”virallisia” franchisingmääritelmiäkään ei ole olemassa.

Kuten edellä on jo todettu, franchisingtoimintaa esiintyy maailmalla useissa eri muodoissa ja sanaa käytetään villisti eri yhteyksissä. Siksi franchising erityisenä kahden yrityksen välisenä yhteistyömallina ja liiketoiminnan menetelmänä sekoitetaan hyvin usein erilaisiin muihin yhteistyö- tai jopa jakelutieratkaisuihin.

Perusperiaatteena on tärkeää huomioida, että franchisingtoimintamallissa franchisingantaja ei markkinoi tai jaa toisille yrityksille tuottamiaan tuotteita vaan kehittämäänsä liiketoimintamallia eli konseptia, ketjun jäsenyyttä, yhteistyöetuja ja niiden ylläpitämiseen liittyviä palveluita. Franchising on ennen kaikkea yritysten välinen yhteistyömalli, jossa menestyspotentiaalista konseptia vuokrataan toisen yrityksen käyttöön ja tältä pohjalta harjoitetaan hyvin tiivistä yhteistyötä.

Olemassa on lukuisia erilaisia yhteistyötapoja ja -malleja, samoin kuin useita liiketoiminnallisia ratkaisujakin, joihin franchising saatetaan sekoittaa. Tämän vuoksi on paikallaan tarkastella niistä muutamia. Ainakin seuraavista ratkaisuista franchising voidaan selkeästi erottaa:

1) Franchising ei ole monitasoinen jakeluverkosto

Monitasoisessa jakeluverkostossa samoja tuotteita tai palveluita myydään portaalta toiselle ja jokainen väliporras saa ottaa välistä myyntipalkkionsa. Franchisingketjussa franchisingottajan tehtävänä ei ole etsiä uusia jälleenmyyjiä tuotteille, saati myydä franchisingantajan valmistamia, maahantuomia tai myymiä tuotteita heille.

Esimerkkinä monitasoisista jakeluverkostoista on verkostomarkkinointijärjestelmä, jossa kukin verkoston jäsen saa tuottoja myös uusien verkostojäsenten hankinnasta. Franchisingtoiminnassa ainoastaan franchisingantaja voi hyväksyä uusia jäseniä ketjuun.

Ainoana poikkeuksena ovat tietynlaiset kansainväliset franchisingjärjestelyt, joissa alueoikeuksia myönnetään niin sanotuilla master franchising -sopimuksilla paikallisille yrityksille. Nämä voivat sitten rakentaa oman markkinansa joko omilla tai franchisingyksiköillä. Silloin master-oikeuksien haltija toimii eräänlaisena alifranchisingantajana.

Franchisingantaja ei myöskään maksa yrittäjilleen palkkiota näiden myyntitoiminnan onnistumisen perusteella, kuten esimerkiksi edustusjakeluverkostoissa yleensä toimitaan. Sen sijaan kukin ketjun jäsen, niin franchisingantaja kuin franchisingottajakin, hankkii itse oman toimeentulonsa.

Franchisingottaja saa toimeentulonsa oman yrityksensä tuloksesta, joka jää, kun liiketoiminnan tuotoista on vähennetty liiketoiminnasta aiheutuneet kulut. Yhtenä eränä näihin kuluihin kuuluvat myös franchisingantajalle suoritettavat maksut oikeuksien käytöstä ja yhteistyöpalveluista. Franchisingantaja saa toimeentulonsa franchisingmaksuista.

2) Franchisingottaja ei ole osa tuotteen jakeluorganisaatiota

Franchisingottaja ei ole agentti, jälleenmyyjä tai muu jakeluorganisaation osa, joka välittää päämiehensä tuotteita.

Franchisingliiketoiminnassa franchisingantajan ei ole tarkoitus jakaa paikallisille franchisingottajille omia tuotteitaan, vaan liiketoimintamalliaan eli konseptiaan. Konseptissa saattaa toki olla määriteltynä tuotevalikoima, mutta tuotteet eivät välttämättä tule franchisingantajalta.

Tuotteiden myynti ja franchising ovat eri liiketoimintoja franchisingantajalle. Niistä muodostuu eri tuottoja ja kuluja. Myös franchisingottajan näkökulmasta tavaraostoista ja franchisingkonseptin hyödyntämisestä aiheutuu täysin erilliset kustannukset.

3) Franchisingketju ei ole edustustoverkosto

Edustusverkostossa verkoston jäsenet edustavat virallisesti jotakin toista yritystä paikallisella tasolla tai toisin päin. Franchisingketjussa taas kaikki jäsenet edustavat vain itseään ja vastaavat myös liiketoiminnastaan täysin itse, joskin yhteistyössä toisten ketjun jäsenten kanssa.

Franchisingketjussa kumpikaan osapuoli ei saa automaattisesti juridista oikeutta edustaa kumppaniaan, ellei siitä erikseen sovita. Toki markkinoinnillisesti kaikki ketjun jäsenet edustavat yhteistä brändiä, franchisingantajan omistamaa yrityskuvaa, kukin omalla alueellaan ja omassa liiketoiminnassaan.

4) Franchisingsuhde ei voi olla yhteisyrityspohjainen suhde

Franchisingantaja ja franchisingottaja ovat kaksi omistuksellisesti täysin riippumatonta, itsenäistä yritystä, jotka harjoittavat liiketoimintojaan yhteistyösopimuksella.

Franchisingsuhteesta käytetään usein kuvausta ”elinkeinoelämän avioliitto”, sillä ketjun osapuolet harjoittavat hyvin tiivistä yhteistyötä keskenään ja ovat välillisesti riippuvaisia toistensa menestyksestä. Näin ollen ulkopuolisesta saattaa näyttää, että ketjun yksiköt ovat yhden ja saman yrityksen omistuksessa, mutta näin ei ole.

Minkäänlaisia osaomistusjärjestelyjä ei franchisingissa tunneta. Franchisingantaja ei omista osaa franchisingottajan yrityksestä eikä päinvastoin.

5) Franchising ei ole vakuus- tai investointi-instrumentti

Franchisingantaja ja -ottaja ovat juridisesti ja taloudellisesti itsenäisiä yrityksiä, jotka vastaavat investoinneistaan, hankinnoistaan ja niiden rahoittamisesta täysin itsenäisesti. Toinen ei takaa toisen velkoja tai anna vakuuksia niihin.

Toki testattu konsepti ja ketjun muut menestyvät yritykset toimivat referenssinä, siis jonkinasteisena vakuutena, aloittavan franchisingottajan hankkiessa alkupääomaa.

Franchisingantajan ja ketjun hyvä maine toimii usein henkisenä vakuutena alkavalle yrittäjälle myös, kun hän solmii suhteita tavarantoimittajiin ja kauppakumppaneihin. Näin hän saattaa säästää vakuusvaatimuksissa huomattavasti, mikä helpottaa liiketoiminnan aloittamista.

6) Franchising ei ole rahoitusinstrumentti

Franchisingissa kumpikaan yritys ei rahoita toisen toimintaa. Yhteistyösuhde ei voi olla franchisingsuhde, mikäli yritysten taloudellinen ja juridinen riippumattomuus toisistaan ei ole selkeä.

On virheellinen käsitys, että franchisingantaja rahoittaisi aloittavan franchisingottajan liiketoimintaa esimerkiksi lainoittamalla. Yleensä osapuolten keskinäiset rahoitussuhteet liittyvät ainoastaan liiketoimintatransaktioihin ja niihin liittyviin maksuaikajärjestelyihin.

Franchisingantaja voi esimerkiksi antaa uuden franchisingottajan liittymismaksulle pidennetyn maksuajan.

7) Franchising ei ole työsuhde

Franchisingissa ei synny työsuhdetta franchisingantajan ja -ottajan välillä. Joissakin asiayhteyksissä on tullut esille arvio, että franchisingottajan näkökulmasta franchising olisi jonkinlainen työsuhteen ja yrittäjyyden välimuoto. Tämä arvio on kuitenkin täysin väärä.

Franchisingyrittäjä on yhtä lailla yrittäjä kuin ns. perinteisen mallin yrittäjäkin. Jokaisella yrittäjällä on oma toiminta-ajatuksensa ja liikeideansa – niin myös franchisingyrittäjällä.

Jokainen franchisingyrittäjäkin vastaa täysin omasta liiketoiminnastaan ja siihen liittyvistä riskeistä, maksaa omat veronsa, eläkemaksunsa ja muut työvoimakulunsa, palkkaa omat työntekijänsä sekä nauttii oman yrityksensä tuloksellisuudesta täysin itse.

FRANCHISINGIN MÄÄRITELMÄT

Franchisingtoiminnan määritelmiä näkee hyvin monenlaisia asiayhteydestä ja esittäjästä riippuen. Seuraavassa on esitetty suhteellisen lyhyt mutta kattava määritelmä, joka on mukaillen lainattu Taloustiedon taloussanastosta:

”Franchising on kahden itsenäisen yrityksen, franchisingantajan ja franchisingottajan (joita yleensä useita) välistä, sopimukseen pohjautuvaa pitkäaikaista yhteistyötä, jossa franchisingantaja luovuttaa franchisingottajalle oikeuden käyttää tietyllä alueella sovittua maksua vastaan kehittämäänsä liiketoimintamallia (= konseptia) tunnuksineen jatkuvalla tuella suunnittelemansa ja valvomansa toimintaohjeen mukaisesti.”

Määritelmän mukaan franchising on siis kahden yrityksen välinen yhteistyömalli.

Vaihtoehtoinen kasvutapa tai tapa tehdä liiketoimintaa

Franchising

Yhteistyösuhteessa franchising on toiselle (franchisingantajalle) vaihtoehtoinen liiketoiminnan kasvu-/levittäytymistapa ja toiselle (franchisingottajalle) yrittäjyyden tai liiketoiminnan harjoittamistapa. Franchisingantaja laajentaa liiketoimintaansa yhteistyökumppaniensa avulla samalla, kun franchisingista tulee sille uusi liiketoiminta. Franchisingottaja saa franchisingantajalta käyttöönsä liiketoimintamallin eli konseptin ja sen hyödyntämiseen liittyvän tuen, joiden avulla se harjoittaa liike-/yritystoimintaansa.

Franchisingottaja on yritys, jonka omistajana voi olla yksi tai useampia henkilöitä tai yhteisöjä. Franchisingottajayrityksiä on ketjussa yleensä useita, ja kaikki tekevät franchisingantajan kanssa samansisältöisen yhteistyösopimuksen. Yritykset muodostavat verkoston eli ketjun, jossa ne toimivat tiiviissä, ohjatussa yhteistyösuhteessa.

Suomalaisten ketjujen konsultointi

FRANCHISINGTOIMINNAN ELEMENTIT

Franchisingsuhde

Franchisingyhteistyö­suhteessa on kaksi osapuolta: franchisingantaja ja franchisingottajat, jotka ovat sekä taloudellisesti että juridisesti itsenäisiä yrityksiä, mutta harjoittavat tiivistä toiminnallista yhteistyötä (mm. markkinoinnin, hankintojen ja hallinnon alueilla) keskenään.

FranchisingKonsepti

Franchisingantaja on kehittänyt käytännössä testatun, mallinnetun ja dokumentoidun liiketoimintamallin eli konseptin, jonka käyttöoikeuden se luovuttaa franchisingottajalle. Kaikki ketjuun kuuluvat yksiköt toimivat yhtenäisen konseptin mukaisesti. Konseptiin kuuluu tuote-/palveluvalikoiman, toimintatapojen ja työvälineiden lisäksi yhdenmukainen, yleensä markkinoilla laajasti tunnettu yrityskuva eli brändi. Tavoitteena on, että asiakas saa hankittua samat tuotteet/palvelut samalla laatutasolla jokaisesta ketjun yksiköstä.

Franchisingsopimus

Osapuolet solmivat kirjallisen franchisingsopimuksen, jossa yhteistyön periaatteet sovitaan, ja jolla konseptin käyttöoikeus luovutetaan. Sopimusten vähimmäiskestoaika on yleensä sidottu liiketoiminnan tuottotavoiteaikatauluun.

Osaamisen siirtäminen

Franchisingottaja suorittaa franchisingantajalle ns. franchisingmaksuja, joita vastaan se saa käyttöoikeuden konseptiin sekä siihen liittyvän osaamisen. Osaamista siirretään franchisingottajalle malliaineistojen, käsikirjojen (ja muiden ohjeistusten), koulutuksen sekä jatkuvan seurannan ja ohjauksen avulla. Lisäksi franchisingantaja on järjestänyt yleensä valmiiksi erilaisia tukipalveluita sekä ketjun tuomia yhteistyöetuja (hyvät ostoehdot, tunnettu yrityskuva, yhteismarkkinointi, jatkuva kehitystoiminta, vertaisoppiminen jne.).

Ketjuyhteistyö

Franchisingketjussa harjoitetaan toiminnallista yhteistyötä ketjun jäsenten kesken. Tyypillisiä yhteistoimintoja ovat ketjumarkkinointi ja yhteisostot. Franchisingantaja koordinoi yhteistyötä, johon kaikki osallistuvat.

Toiminnan yhdenmukaisuus

Franchisingantaja ohjaa ja valvoo ketjun jäsenten toimintaa, jotta yhdenmukaisuus ja sen mukanaan tuomat edut säilyvät ja aikaansaavat tuottavaa liiketoimintaa kaikille ketjun jäsenyrityksille. Franchisingantajan tehtävänä on myös kehittää konseptia ja ketjun toimintaa säännöllisesti.

menestyksen kloonausta

FRANCHISINGTOIMINTAA USEILLA TOIMIALOILLA

Franchising tuli Suomeen 1970-luvulla kansainvälisten autonvuokraus- ja pikaruokaketjujen rantautuessa maahamme. Ensimmäinen suomalainen franchisingantajayritys oli tiettävästi Seppälä, mutta tänä päivänä franchisingketjuja löytyy meillä jo lähes kaikilta toimialoilta. Suomessa toimivia ketjuja ovat esim.: Alina, Arnold’s, Avis, Body Shop, Burger King, Eezy, Expense Reduction Analysts, Gigantti, Go On, Hertz, If, Katsastuskontti, Kiinteistömaailma, Kotimaailma, Kotipizza, Kotirinki, Laatutakuu, LadyLine, McDonald’s, M Room, Pancho Villa, R-kioski, RE/MAX, Robert’s Coffee, Sp-Koti, Specsavers, Subway, Taloasema, Talousverkko, Teerenpeli ja UPM Metsä.

Franchising on menestyksen kloonausta! Siinä yhdistyvät markkinoilla testattu konsepti, suurtuotannon mittakaava ja yrittäjyyden edut.

Menestyneimmät franchisingketjut

FRANCHISING SUOMESSA 2024 – TOP 10

Suomessa toimii kaikkiaan jo noin 250-300 franchisingketjua. Franchisingsektori työllistää Suomessa yli 100 000 työntekijää ja franchisingketjujen yhteenlasketuksi liikevaihdoksi arvioidaan 6 miljardia euroa.

Suomen markkinoilla vanhimmat ketjut ovat toimineet franchisingmallilla jo yli 40 vuotta. Kaikista Suomessa toimivista franchisingketjuista n. puolet on perustettu vuonna 2010 tai sen jälkeen. Useita uusia ketjuja ja satoja uusia franchisingyrittäjiä aloittaa toimintansa vuosittain. Maailmalta tulee myös Suomeen yhä uusia ketjuja ja suomalaisia ketjuja puolestaan laajentaa toimintaansa maan rajojen ulkopuolelle.

Suurimmat suomalaiset franchisingketjut ovat jo Euroopankin mittakaavassa kasvaneet erittäin laajoiksi. Esimerkiksi kotimaiset Arnolds, Hesburger, Kiinteistömaailma, Kotipizza, Laatutakuu, M Room, R-kioski ja Sp-Koti ovat omilla aloillaan Euroopan suurimpien ketjujen kärkisijoilla omilla aloillaan. Samoin monet kansainväliset ketjut (esim. Expense Reduction Analysts, Gigantti, RE/MAX, Specsavers tai Subway) ovat kasvaneet Suomessa nopeammin kuin monessa muussa Euroopan maassa.

Tässä jutussa on listattu eri näkökulmista suurimpia ketjuja Suomessa tällä hetkellä.

Luetteloinnin perimmäisenä tarkoituksena ei ole asettaa ketjuja minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen vaan tarkastella Suomen franchisingsektoria erilaisista näkökulmista. Seuraavassa esiteltyjä listauksia ei siis ole tehty keskinäistä vertailua varten, vaan ne on tehty pelkästään antamaan kuva franchisingsektorin monipuolisuudesta. Ketjuja on vaikea – osin jopa mahdotonta – vertailla, sillä esimerkiksi toimialalla on suuri vaikutus yksiköiden lukumäärään, alkuinvestointeihin ja liikevaihdon tasoon per yksikkö. Siitä huolimatta voidaan sanoa, että listalle päätyneet ketjut ovat siinä kategoriassa hyvin menestyneitä.

Listausten perusteena käytetyt tiedot ovat pääosin ketjujen itsensä antamia ja ne on enimmäkseen saatu kesällä 2023 toteutetusta Franchising Barometri-tutkimuksesta, jonka toteutti FranCon Franchise Consulting (www.francon.fi) yhteistyössä Suomen Franchising-Yhdistyksen (www.franchising.fi) ja vakuutusyhtiö Fennian (www.fennia.fi) kanssa. Lisäksi tietolähteinä on käytetty Suomen Franchising-Yhdistyksen jäsenesittelyitä, yrittäjärekrytointipalvelu Ketju.fi-sivustoa (www.ketju.fi) sekä ketjujen kotisivuja. Aivan kaikki Suomessa toimivat ketjut eivät ole ko. tietolähteissä ja mukana olevista ketjuistakin osa ei ole antanut niihin kaikkia tietojaan. Tämän vuoksi luetteloista puuttuu niihin muutoin kuuluvia ketjuja.

Top10

TOIMIPISTEIDEN LUKUMÄÄRÄ KETJUISSA

Suomessa toimivissa franchisingketjuissa on arvioitu olevan kaikkiaan noin 9.000 toimipistettä, joista noin 70% on yrittäjävetoisia. Toimialoittain toimipisteet jakautuvat suurin piirtein seuraavasti: HoReCa 27%, Kauppa 20%, B-to-C-palvelut 32% ja B-to-B-palvelut 21%.

Suurimmat ketjut toimipisteitten lukumäärällä mitattuna:

  1. R-kioski 425
  2. Kotipizza 306
  3. Hesburger 276
  4. Subway 180
  5. Sp-Koti 167
  6. Instrumentarium 147
  7. ScanBurger 140
  8. Kotirinki 130
  9. UPM Metsä 129
  10. Autoasi 125

Huom! Em. luvut kertovat ketjussa olevien kaikkien yksiköiden / toimipaikkojen lukumäärän. Tiettyjen ketjujen lukuihin sisältyy myös ns. shop-in-shop-toimipisteet. Ketjuissa on yleensä sekä franchisingantajan että franchisingyrittäjien omistamia ja operoimia yksiköitä. Yksiköiden lukumäärä vaihtelee kuukausittain. Näin ollen seuraavassa esitetyt luvut eivät välttämättä ole täsmälleen oikeita juuri tällä hetkellä.

Top10

YRITTÄJIEN LUKUMÄÄRÄ KETJUISSA

Suomessa toimivissa franchisingketjuissa on arvioitu olevan kaikkiaan noin 5.000 yrittäjää, joista noin joka viides omistaa useamman kuin yhden toimipisteen. Toimialoittain yrittäjät jakautuvat suurin piirtein seuraavasti: HoReCa 30%, Kauppa 18%, B-to-C-palvelut 27% ja B-to-B-palvelut 25%.

Suurimmat ketjut yrittäjien lukumäärällä mitattuna:

  1. Kotipizza 282
  2. R-kioski 280
  3. Autoasi 125
  4. Kiinteistömaailma 114
  5. Laatutakuu 108
  6. Autofit 105
  7. Rolls 96
  8. RE/MAX 76
  9. Subway 75
  10. Specsavers 67

HUOM! Joukossa on konsepteja, jotka ovat yrittäjälle vain osa liiketoimintaa.

Top10

TYÖNTEKIJÖIDEN LUKUMÄÄRÄ KETJUISSA

Suomessa toimivissa franchisingketjuissa on arvioitu olevan kaikkiaan noin 75.000 suorassa työsuhteessa olevaa työntekijää (koko- ja osa-aikaisia yhteensä). Toimialoittain työntekijät jakautuvat suurinpiirtein seuraavasti: HoReCa 62%, Kauppa 12%, B-to-C-palvelut 17% ja B-to-B-palvelut 9%.

Suurimmat ketjut työntekijöitten lukumäärällä mitattuna:

  1. Hesburger 5520
  2. McDonald´s 4320
  3. Burger King 2930
  4. Kotipizza 2450
  5. Subway 1800
  6. R-kioski 1280
  7. Pancho Villa 790
  8. Instrumentarium 740
  9. Kiinteistömaailma 660
  10. UPM Metsä 650

Huom! Luvut ovat noin arvioita ja pyöritettyjä lähimpään kymmeneen. Tilastossa on huomioitu kaikki ketjujen omissa ja yrittäjävetoisissa yksiköissä työskentelevät henkilöt, mutta ei esim. henkilöstöpalveluyritysten välittämää henkilökuntaa.

Top10

KETJUN YHTEENLASKETTU LIIKEVAIHTO (MILJ. €)

Suomessa toimivien franchisingketjujen kokonaisliikevaihdoksi on arvioitu noin 6 mrd. euroa. Toimialoittain toimipisteitten yhteenlaskettu liikevaihto jakautuu suurin piirtein seuraavasti: HoReCa 37%, Kauppa 32%, B-to-C-palvelut 14% ja B-to-B-palvelut 17%.

Suurimmat ketjut toimipisteitten yhteenlasketun liikevaihdon perusteella:

  1. McDonald’s 288
  2. R-kioski 276
  3. Hesburger 221
  4. Gigantti 210
  5. UPM Metsä 155
  6. Instrumentarium 147
  7. Kotipizza 138
  8. Eezy 97
  9. Burger King 85
  10. Subway 81

Huom! Tiedot ovat pyöristettyjä ja ne on laskettu ketjujen antamien tietojen perusteella.